Osassa yksi käsittelin hennan sekoittamista ja värin vapautumisen määritettämistä. Tässä vaiheessa henna kelpaisi jo pakattavaksi ja käytettäväksi, mutta minä hienosäädän sitä yleensä vielä hiukan.
Ensin kannattaa tarkistaa tahnan koostumus. Jos se tuntuu liian paksulta, ohennan sitä vielä sitruunamehulla tai vedellä. Jos se on liian juoksevaa, tässä vaiheessa tahnaan voi lisätä vielä hiukan hennajauhetta. Liian juokseva tahna on huomattavasti hankalampi tilanne kuin liian paksu tahna, sillä tahnaan lisättävä jauheen väri ei ehdi vapautua ennen käyttöä. Suosittelen siis tähtäämään sekoitusvaiheessa mieluummin liian paksuun kuin juoksevaa tahnaan.
Minä siivilöin hennatahnani joka kerta. Jotkin hennalaadut on sihdattu pakkaamisen yhteydessä niin hienoksi, että tahnan siivilöiminen on oikeastaan turhaa, mutta haluan pelata varman päälle. Aloitan tunkemalla muovipussin lasiin ja pingottamalla lasi suulle tavallisen nailonsukan (sukan täytyy olla ehjä – ja puhdas). Kauhon hennatahnan sukka-muovipussisysteemiin, irrotan systeemin lasista, puristan tiukasti kiinni – ja kiskon sukan ulos. Lähes kaiken hennatahnan pitäisi tämän jälkeen olla muovipussissa; möykyt ja isommat kasvinkappaleet jäävät sukkaan. Ne voi heittää pois, tai käyttää hiustenvärjäykseen, jos sellaista harrastaa. Siivilöinti on sotkuista, ja henna värjää kämmenet nopeasti, joten tässä vaiheessa kannattaa käyttää suojahanskoja.
Siivilöinnin jälkeen henna on (tai ainakin sen pitäisi olla) siististi muovipussissa. Leikkaan muovipussista kulman pois, ja täytän pursottimet pussia varovasti puristamalla. Tähän työvaiheeseen amerikkalaiset ja brittiläiset suosivat kartionmuotoisia ”carrot bag” -pusseja. Suomesta niitä löytää parhaiten leivontaliikkeistä, ja tukevan pussin voi käyttää uudestaan. Tavallinen muovipussi käy myös aivan mainiosti.
Tyhjät hennapursottimet voi askarrella sellofaanista (YouTubesta löytyy valtavasti ohjevideoita), mutta niitä saa ostettua myös valmiina osasta hennaa myyviä nettikauppoja. Suosin itse sellofaania, koska sitä saa Suomesta helposti, mutta Yhdysvalloissa yleinen muovinen mylar-lahjapaperi on myös hyvin suosittu materiaali. Myös erilaisia kierrätysmateriaaleja, kuten vappupallon kuoria ja sipsipusseja, voi käyttää. Jos käytettävä materiaali on kuvioitua, pursotin kannattaa kääriä niin, että kuvio jää ulkopuolelle, jotta tahnan eteeriset öljyt eivät liuottaisi niitä.
Pursottimen käärimistyyli on vapaa: osa käärii pursottimen suorakaiteen muotoisista paloista, osa kolmioista. Olen käyttänyt vaihtelevasti molempia ja pikkuhiljaa päätynyt suorakaiteisiin, mutta kyse on makuasioista. Myös pursottimien koot vaihtelevat suuresti, oman kokonsa löytää parhaiten kokeilemalla. Tällä hetkellä pursottimeni ovat kutistuneet ehkä kolmannekseen siitä millä aloitin, mutta joidenkin käteen isommat istuvat parhaiten.
Pursottimien täyttämisessä on muistettava, että liian täysi pursotin ei tule pysymään tiiviinä. Pursottimia kannattaa täyttää vain 2/3 pituudesta, jotta henna ei puristettaessa tursuile ulos väärästä päästä ja tahraa käsiä (ja sen jälkeen kaikkea muutakin. Joko mainitsin, että kämmenet värjäytyvät parissa minuutissa, ja väri kestää useita päiviä?). Täytän itse kaikki pursottimen kerralla, nostelen ne lasiin pystyyn ja teippailen kiinni, kun muovipussi on tyhjentynyt tahnasta. Haluaisin sanoa, että sulkemisvaiheessa teippiä ei kannata säästellä, mutta epäilen että ylilyöntejäkin sattuu. Pursottimen yläpää on kuitenkin tarkoitus kääriä ja teipata sen verran tiiviisti, ettei tahna karkaa sitä kautta vapauteen.
Ja siinä se oli. Valmiit pursottimet voi pakastaa, tai jos ne aikoo käyttää muutaman päivän sisällä, säilyttää jääkaapissa. Ennen käyttöä pursottimen kärjestä leikataan sopivan kokoinen pala pois, ellei ole pursottimia tehdessä jättänyt niiden kärkeä valmiiksi avoimeksi.
hennatar.fi 