Hennajauhetta Rajasthanista, sitruunamehua, sokeria ja teepuu- ja laventeliöljyä – niistä on Hennattaren henna tehty. Mutta miksi?

Hennajauhe

Lienee sanomattakin selvää, että hennavärin valmistukseen tarvitaan hennaa. Kuivattu hennapensaan lehtijauhe on riittoisaa väriä: 20 g jauhetta riittää noin viiteen hennapursottimeen ja edelleen lukuisiin hennatatuointeihin. Yleisimmin käyttämäni hennat on tuotettu Intian Rajasthanissa ja Pakistanissa, mutta korkealaatuista hennaa viljellään myös muualla Intiassa, Marokossa ja Jemenissä.

Hennassa luonnostaan olevaa väriainetta, lawsonea, ei merkitä erikseen sisällysluetteloon. Mikäli hennavalmisteen ainesosaluettelossa mainitaan erikseen lawsone, on siihen lisätty synteettistä tai eristettyä lawsonea. Tällöin valmisteen lawsonepitoisuus voi nousta hyvinkin korkeaksi, mikä saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia. Hyvälaatuinen ja hyvin värjäävä hennajauhe sisältää vain n. 2-3% lawsonea.

Sitruunamehu

Sitruunamehulla on hennatahnassa kaksi tarkoitusta: se toimii nesteenä, jonka avulla kuivasta pulverista saadaan maalattavaa tahnaa, ja laskee tahnan pH:ta. Alhaisessa pH:ssa eli happamassa ympäristössä hennan värimolekyylit, lawsonet, vapautuvat kasvisolukosta, johon ne ovat kiinnittyneet. Värin vapautuminen (englanniksi dye release) on edelletys hyvälle värjäytymiselle. Alhainen pH myös suojaa vapautunutta väriä ja pitää hennatahnan käyttökelpoisena pidempään. Oma tahnani säilyy huoneenlämmössä ensiluokkaisena ainakin kaksi vuorokautta.

Sitruunamehun sijaan hennatahnassa voidaan käyttää myös muita happamia nesteitä kuten teetä, kahvia, punaviiniä, omena- tai tamarindimehua tai etikkaa. Ne toimivat samoin kuin sitruuna. Ota kuitenkin huomioon, että etikkaa käytettäessä on odotettavissa kammottavan hajuista hennaa!

Joskus nesteenä käytetään pelkkää vettä. Puhtaalla, neutraalilla vedelläkin on happoluonnetta, joten sekin toimii sitruunamehun tavoin. Veteen tehty henna ei kuitenkaan säily yhtä hyvin kuin happamampaan nesteeseen tehty, sillä happan ympäristö pitää värin toimintakykyisenä pidempään.

Vastasekoitettua hennatahnaa.

Sokeri

Sokeri parantaa hennatahnan rakennetta ja sitoo kosteutta. Se silottaa tahnaa ja tekee siitä kiiltävää ja sitkeää. Sokerin tärkein tehtävä on kuitenkin hidastaa hennan kuivumista iholla, sillä se sitoo kosteutta. Mitä pidempään henna pysyy iholla kosteana, sitä parempi väri on odotettavissa. Liika sokeri tekee tahnasta liian juoksevaa, eikä se enää pysy iholla, vaan liukuu pois ja sotkee. Sokerin asemasta hennaan voidaan lisätä siirappia, hunajaa tai molasseja. Hedelmämehua käytettäessä mehun omat sokerit lisäävät tahnan sokeripitoisuutta.

Eteeriset öljyt

Nyt tämä menee mielenkiintoiseksi – ainakin kemistin mielestä. Eteerisiä öljyjä lisätään hennaan värin tummentamiseksi ja värjäytymisen nopeuttamiseksi. Hennaan käytettävien eteeristen öljyjen sisältämät monoterpeenialkoholit toimivat liuottimena ja edesauttavat värin kiinnittymistä ihoon. Nimestään huolimatta eteeriset öljyt eivät ole öljyjä perinsessä mielessä, eikä niiden sijasta tahnassa voi käyttää ruokaöljyjä, kuten oliiviöljyä.

Kaikki eteeriset öljyt eivät sisällä monoterpeenialkoholeja eivätkä siis ole hyödyksi hennatahnassa. Hennatatuointeihin hyvin sopivia ja runsaasti monoterpeenialkoholeja sisältäviä öljyjä ovat teepuu (Melaleuca alternifolia), laventeli (Lavandula angustifolia), cajeput (Melaleuca leucadendra), niaouli (Melaleuca quinquenervia), neroli (Citrus aurantium), kardemumma (Elettaria cardamomum)  ja useat muut. Suinkaan kaikki eteeriset öljyt eivät sisällä monoterpenoidialkoholeja eivätkä tummenna hennaa. Jotkut taas ärsyttävät herkästi ihoa, kuten neilikkaöljy (Syzygium aromaticum), joten niiden kanssa kannattaa olla varovainen.

Koska väriin vaikuttavat juuri monoterpeenialkoholit, hennaan saatetaan sekoittaa muitakin niitä sisältäviä liuottimia. Esimerkisi kerosiini saa hennan kyllä tummumaan, mutta ei missään nimessä sovellu kosmeettiseen käyttöön. Kerosiini on kieltämättä eteerisiä öljyjä halvempaa, mutta en missään nimessä suosittele sen tai muiden polttoöljyjen käyttöä hennassa. Samaan kastiin kuuluvat kaikki ”mehndi oil”-sekoitukset: Hyvällä tuurilla ”mehndi oil” sisältää vain sekoituksen erilaisia turvallisia eteerisiä öljyjä, mutta valitettavan usein niitä on laimennettu tavallisella kasviöljyllä tai jopa haitallisilla liuottimilla. Valmisteista on mahdoton sanoa päällepäin, mitä ne sisältävät.

Käytän itse hennassani teepuuöljyn, cajeputin ja laventeliöljyn sekoitusta. Teepuuöljy sisältää runsaasti monoterpeenialkoholeja, ja sen valmistaminen on tiukasti säädeltyä, siksi se on hyvin turvallista. Cajeput on Suomessa vieraampi, mutta se on läheistä sukua teepuulle. Sen tuoksu on kuitenkin selvästi miedompi. Laventelissa ei ole yhtä paljon monoterpeenialkoholeja, joten se ei ole aivan yhtä vahva hennan tummentaja kuin teepuu, mutta se on hyvin siedetty, ja sen tuoksu on muihin öljyihin verrattuna hyvin miellyttävä. Sekoitan näistä kolmesta hennaani varten sopivan koktailin, joka antaa hennalleni sen ominaisen tuoksun ja hennatatuoinneille vahvan ja kestävän värin.

Eteeristen öljyjen lisääminen hennaan on taitolaji. Pienet määrät öljyjä eivät tummenna hennaa merkittävästi, mutta liian suuret määrät taas tekevät hennan öljyiseksi ja saavat sen liukumaan iholta. Määrien kanssa kannattaa siis olla tarkkana ja tutustua netistä löytyviin suosituksiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s