Musta henna

Minultakin on kysytty muutamaan otteeseen, voiko hennatatuoinnin saada mustana. Vastaukseni on lyhyt: ei voi, hennan väri on aina ruskean sävyinen. Kämmenissä ja jalkapohjissa väri voi tummua lähes mustaksi, mutta tarkkaan katsoessa huomaa, että väri on hyvin tumman ruskea. Muualla kehossa väri on yleensä vaaleampi. Selitys sille, miksi ei, ja miksi tätä kysymystä edelleen esitetään, on pidempi:

Tatuointikulttuurin levitessä hennassakin on siirrytty tavoittelemaan mustaa väriä. Varsinkin Itä-Afrikassa musta hennaväri on hyvin suosittua, sillä sen katsotaan sopivan kauniimmin tummaan ihoon. Euroopassa ja Yhdysvalloissakin mustalle hennalle olisi kysyntää, sillä monet toivovat hennasta tatuoinnin harjoitus- tai kokeiluversiota. Mustan hennan sijaan mustia väliaikaisia kuviointeja voidaan tehdä turvallisesti vartalo- ja kasvomaaleilla. Niiden väri ei kuitenkaan kestä iholla kuin muutamia päiviä.

Valitettavasti mustaa hennaa ei voida valmistaa turvallisesti. Yleensä musta henna tehdään sekoittamalla hennatahnaan synteettisiä hiusvärejä, jotka värjäävät ihon tummemmaksi. Nämä värit eivät kuitenkaan sovellu suoraan iholle käytettäväksi, ja saattavat aiheuttaa vakaviakin reaktioita. Mustista väreistä tunnetuin ja pahamaineisin on parafenyylidiamiini, PPD, jota saa EU-alueella käyttää hiusväreissä hyvin pieninä määrinä (alle 2%). Iholle sitä ei kuitenkaan pidä levittää.

Iholla PPD voi aiheuttaa hyvin vakavia yliherkkyysoireita, kuten kemiallisia palovammoja ja pysyvää arpeutumista. Lievempiä reaktioita ovat kutina ja punoitus, jotka saattavat ilmetä jopa viikkoa altistumisen jälkeen. Pitkäaikainen altistus esimerkiksi toistuvalla hiusten värjäämisellä lisää herkistymisen riskiä, eli jos hiuksia värjättäessä alat pikkuhiljaa huomata kutinaa tai kuumotusta, on parasta vähintäänkin vaihtaa väriä ennen kuin aiheutat itsellesi pysyvää vahinkoa. PPD:n epäillään myös aiheuttavan maksa- ja munuaisvaurioita.

Alla on kuva PPD:tä sisältäneen mustan hennan aiheuttamasta kemiallisesta palovammasta. Iho on pahoin palanut ja rakoilla. Vamma on tuskallinen ja saattaa jättää pysyviä arpia. Tätä et halua omalle ihollesi!

Kaikki eivät saa PPD-altistuksesta yllä olevan kuvan kaltaista voimakasta reaktioita – ainakaan ensimmäisellä kerralla. Siksi tämän aineen käyttöä hennatatuoinnessa on vaikea saada kitketyksi. Vaikka kaikki eivät saa oireita, PPD ei sovellu iholle käytettäväksi; mustaa hennatatuointia ei missään nimessä pidä ottaa!

Lisätietoa (ja lisää erittäin kamalia kuvia mustan hennan aiheuttamista vammoista) löytyy The Henna Pagen sivuilta. Suomeksi PPD:sta, sen käytöstä hiusväreissä ja aiheuttamista reaktioista on kirjoitettu ainakin Kemikaalikimarassa. Myös Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) sivuilla on artikkeli mustasta hennasta.

Jos kuitenkin kaipaat luonnonhennaa mustempia sävyjä, kannattaa tutustua jaguaan (Genipa americana). Itse en jaguaa käytä sen hennaa suuremman kosketus- ja ristiallergiariskin vuoksi, mutta tiedän sitä joskus sekoitettavan hennaan tai käytettävän sellaisenaan. Jagua värjää ihon sinisen tai harmaan mustaksi, ja kuluu hiljakseen pois kuten henna. Jos jaguaa mielii hankkia, kannattaa käyttää hetki myyjän taustojen selvittämiseen, sillä jagua lyötyä itsensä läpi Yhdysvaltojen hennapiireissa muutama vuosi sitten, PPD-seoksia on ruvettu markkinoimaan mustan hennan sijasta myös jaguana.